“Maayhteyden kautta koen olevani osa jotain suurempaa” – Teija Timilsinalle kestävä elämä syntyy yhteydestä omaan kehoon ja luontoon sen ympärillä
Luontoyhteyden vaaliminen ja kehon kuunteleminen voivat tehdä elämästä kestävämpää kuin huomaamatta. Teija Timilsina koittaa elää elämää, joka kunnioittaa samanaikaisesti niin luontoa, kehoa kuin omaa mielenterveyttä.
Teija on vastikään ostanut paljasjalkatalvikengät. Hän löysi ne hyvään hintaan käytettyinä. Paljasjalkakengät pitävät jalkapohjan luonnollisessa asennossa ja tuovat sen lähelle maata. Niiden läpi voi aistia maan muodot paremmin kuin paksujen kumipohjien. Syntyy maakosketus ja luontoyhteys.
Tämän yhteyden kannatteluun perustuu koko Teijan kestävyysfilosofia. Hän ei harjoita kestävyyttä kestävyyden vuoksi vaan siksi, että haluaa vaalia yhteyttä, jonka hän on luonut luontoon
“En ole niinkään kiinnostunut päästölukemista vaan kiinnitän ennemmin huomiota elämäntapoihin, jotka ylläpitävät hyvää fyysistä ja henkistä oloa. Valitsemani elämäntavat, kuten lähiruoan tuottaminen ja kehon kuunteleminen haastavat minua pohtimaan, mitä hyvä elämänlaatu minulle tarkoittaa ja millaista kestävyyttä se edistää”, Teija sanoo.
Hän on työskennellyt koko uransa kestävän ruoantuotannon ja kumppanuusviljelmien äärellä ja tottunut upottamaan kätensä multaan. Oman ruoan viljeleminen konkretisoi vaivan, jota ruoan eteen täytyy nähdä. Tulevana keväänä hän on käynnistämässä uutta kumppanuusviljelmää, Jalopeltoa, Jalotuksen pihapiiriin Keravalle.
Kesä 2023 oli niitä harvoja kesiä Teijan elämässä, kun hän ei aktiivisesti ollut osa mitään viljelmää ja se näkyi keittiössä. “Tajusin, että aiemmin ruokavalioni on koostunut pääosin kasviksista ja kun niitä ei ollutkaan loputtomasti saatavilla, ymmärsin, miksi moni pitää kasvisten syömistä vaikeana. Olin itse tottunut siihen, että kasvisten syönti on itsestäänselvyys ruokavaliossa.”
Teija sadonkorjuuhommissa.
“Olen alkanut kuunnella kehoani enemmän”
Teija ei noudata mitään tiettyä ruokavaliota vaan hänen syömisiään ohjaa vahva kehoyhteys. “Huomaan, kun kehoni alkaa kaipaamaan rasvaista ruokaa. Silloin kokkaan kala-aterian ja rasvanhimo katoaa.”
Ruokaviljelmien kanssa työskentely tarkoittaa, että Teijan työympäristö kytkeytyy luontoon ja vuodenaikojen kiertoon. Pellolla olo taas on jo itsessään fyysinen kokemus. Kun on suorassa vuorovaikutuksessa ympäröivän luonnon kanssa, näkee oman käden- ja jalanjälkensä hyvin konkreettisesti eikä se tunnu abstraktilta.
“Maayhteyden kautta koen olevani osa jotain suurempaa, osa luonnon prosesseja.”
Kehoyhteyteen kuuluu myös mielen kannalta kestävä elämäntapa. “Muistan nuorempana ajatelleeni että haluan saada kaiken ja pystyn kaikkeen. Elämä on kuitenkin opettanut, missä oman jaksamisen rajat menevät. Olen alkanut kuunnella kehoani enemmän.”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Teija tekee arjestaan sen verran väljää, että voi matkustaa pyörällä lähes kaikkialle. Samalla arkeen syntyy siirtymäriitti, meditatiivinen hetki, jossa pystyy virittäytymään päivään ja myös purkamaan työpäivän aikana kerrytetyt kiireet. ”Pyöräily saa minut hymyilemään.”
Vastavuoroisuuden vaaliminen ohjaa antamaan yhtä paljon kuin ottaa
Omista käsistä kaukana olevien tekojen vaikutusta taas on vaikeampi arvioida. “Esimerkiksi kulutusvalinnoissa minun on paljon vaikeampi tunnistaa, mikä on ostamani tuotteen vaikutus luontoon, koska minulla ei ole näkymää sen koko tuotantoketjuun.” Siksi Teija pyrkii keskittymään ostoksissaan laatuun ja hankkimaan tuotteita, jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Suomessa laadukkaita tuotteita on tarjolla usein myös käytettyinä.
Hän on pyrkinyt hahmottamaan oman elämänsä kestävyyttä myös elinpiirinsä koolla eli miettimällä, minne hänen tekonsa ja jalanjälkensä ulottuvat. Mitä lähempänä elinpiiri on, sitä pienempi vaikutus.
Haasteen elinpiiriajatteluun tuo kuitenkin se, että Teijan aviomies on nepalilainen ja suunnitelmissa on ainakin toistaiseksi asua kahdessa maassa. Tämä järjestely vaatii lentomatkoja, joiden hiilidioksidipäästöt ovat korkeita. Hän sanoo kipuilevansa toisinaan matkustamisen päästöjen kanssa ja miettivänsä, miten matkustaminen sopii elämää kunnioittavaan arvomaailmaan.
“Olen luonteeltani seikkailija ja tuntemattomiin paikkoihin matkustaminen on aina ollut osa identiteettiäni. On vaikea löytää oikeaa vastausta kysymykseen: voinko toteuttaa identiteettiäni niin, etten samalla estä luontoa toteuttamasta omaa tehtäväänsä?”
Toistaiseksi Teija pyrkii hakemaan vastauksia vastavuoroisuudesta. Hänen pyrkimyksenään on löytää ja vaalia rauhaa elinympäristön kanssa ja huolehtia siitä, että hän antaa yhtä paljon kuin ottaa.
Tänä kesänä se tarkoittaa taas pellon hoitamista, siementen kylvämistä ja ruoan tuottamista paitsi itselle myös koko sille joukolle ihmisiä, ravintoloita ja muita toimijoita, jotka osallistuvat Jalotukselle perustettavan Jalopellon viljelmään.
Tärkeintä pellolla ei ole vain se, mitä omien käsien tuloksena syntyy vaan myös itse kokemus. Ja kukat. Teijalle on tärkeää, että kasvisten ja yrttien rinnalla kasvaa myös kauniita kukkia. “Esteettisyys on mielestäni yhtä tärkeää kuin raaka-aineiden saaminen. Kun silmä lepää maisemassa, syntyy tyytyväisyyttä ja hyvinvointia.”
Teijan kolme vinkkiä luontosuhteen vaalimiseen:
Kokeile pyöräilyä muiden kulkuvälineiden sijaan. Saatat huomata, miten fyysinen haaste ja luonnon aistiminen lisäävät hyvinvointia. Motivaatio kasvaa kilometrien karttuessa.
Upota itsesi luonnonvesiin. Meressä ja järvessä uiminen tarjoavat kokonaisvaltaisen kokemuksen luonnon osana olemisesta. Niillä voi olla voimakaskin palauttava vaikutus.
Tutustu viljelijään tai liity yhteisö- tai kumppanuusviljelmään. Näin saat vahvistettua luontoyhteyttäsi ja opit samalla ruoantuotannosta paljon. Tutustu esimerkiksi Jalotuksen uuteen Jalopeltoon tästä.
Teksti: Aurora Airaskorpi
Kuva: Teija Timilsinan kotialbumista