“Kun päätin jättää eläinperäiset tuotteet pois, iso taakka putosi harteilta” – vegaaniksi siirtyminen paransi Sumu Lammen henkistä hyvinvointia

Lihan ja maitotuotteiden vähentäminen on yksi merkittävimmistä ekoteoista, joita ihminen voi tehdä. Kestävää elämää voi elää olematta täysvegaani – mutta joskus selkeä päätös siitä, mitä syö ja mitä jättää syömättä voi tuoda henkistä helpotusta. Näin koki Sumu Lampi, joka siirtyi osa-aikavegaaniudesta täysipainoiseen vegaaniruokavalioon reilu vuosi sitten.

Jokainen elämänmuutos lähtee arvoista. Siitä, mikä on ihmiselle tärkeää ja millaista elämää haluaa elää. Sumu Lammen arvot ovat jo vuosien ajan rohkaisseet häntä vähentämään eläinperäisten tuotteiden syöntiä. Hän aloitti kasvis- ja kalaruokavaliolla kahdeksan vuotta sitten, jätti kalan ja maitotuotteet vähemmälle neljä vuotta sitten ja on nyt valinnut syödä pelkästään vegaaniruokaa. 

“Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut ryhtyä vegaaniksi aiemminkin”, Sumu sanoo. Niin hyvä olo ruokavaliosta on hänelle tullut. Hyvällä ololla hän ei tarkoita niinkään kasvispainotteisen ruokavalion terveyshyötyjä, vaan henkistä hyvinvointia. Hän kuvaa veganismiin siirtymistä yhdeksi elämän tärkeimmistä ja hienoimmista päätöksistä. 

“Vegaaniutta ajatellaan aina tosi vaikeana. Että se on ankeaa, kun joutuu luopumaan jostain. Näin ajattelin itsekin aiemmin. Mutta kun tein päätöksen, että jätän eläinperäiset tuotteet kokonaan pois, oli kuin iso taakka olisi pudonnut harteilta.” 

Selkeä päätös tarkoitti, että Sumu pystyi elämään ruoan suhteen täysin arvojensa mukaista elämää. Hän kutsuu muutosta jopa riemukkaaksi, sillä hän vapautui samalla jatkuvasta punnitsemisesta ja valintojen tekemisestä. 

“Aiemmin jouduin aina miettimään, sallinko nyt itselleni tämän poikkeuksen veganismista. Ja poikkeusten tekemistä seurasi usein huono omatunto.”

Sosiaalinen paine oli suurin este veganismin tiellä 

Sumun motivaatio kasvisruokavalioon on aina lähtenyt eläinten oikeuksien suojelemisesta. Jyväskylässä pitkään asunut Sumu pyöritti viime silloisessa kotikaupungissaan Beans&more-nimistä vegaaniravintolaa ja sitä kautta oppi jatkuvasti maukkaan kasvispohjaisen ruoan tekemisestä ja hyödyistä. Vegaaniravintolan myötä omaan kaveripiiriin kerääntyi paljon ihmisiä, jotka jakoivat samat arvot. Silti täysipainotteiseen veganismiin siirtyminen vei Sumulta vuosia. Suurimmaksi syyksi hän nimeää sosiaalisen paineen syödä eläinperäisiä tuotteita. 

Näitä paineita hän koki etenkin lapsuudenperheensä ja sukulaisten seurassa, sillä veganismi ei ollut heidän keskuudessaan tavallista. Vaikkei kukaan koskaan perhepiirissä varsinaisesti kommentoinut tai arvostellut Sumun ruokavaliovalintoja, ne tuntuivat miltei tabulta, josta ei puhuttu.

“Kun menin kotiin, minua varten tehtiin kasvisruokaa. Silti saatoin kuulla kommentteja, että olisimme tehneet perinteistä uunilohta, mutta kun et enää syö.” 

Kotona tarjottiin leivonnaisia, joissa oli usein käytetty eläinperäisiä ainesosia. Äidin leipomien pullien syömättä jättämisestä tuli huono omatunto. 

“Toimin omien arvojeni vastaisesti, koska suojelin muiden tunteita. Tiesin, että kieltäytymiseni voi herättää tunteen, että toisen ihmisen toiminnassa on jotain väärää, enkä halunnut sitä.” 

Pitkään Sumu söikin pullia ja kohteli eläinperäisiä poikkeuksia ikään kuin hemmotteluhetkinä. Hiljalleen näkökulma alkoi kuitenkin muuttua, kun makuaisti tottui kasviperäisiin tuotteisiin. Se, mikä oli aiemmin ollut herkkua, alkoikin ällöttää. Muutosta tuki kasviperäisten tuotteiden markkinan kasvu. Vegaanisista korvikkeista tuli yhä maukkaampia. 

Merkittävä vaikutus oli Sumun mukaan myös sillä, että oma puoliso teki samanlaista muutosta omaan ruokavalioonsa ja tukalia tilanteita pystyi käsittelemään yhdessä. Muutto Helsinkiin tarjosi myös laajemman valikoiman kasvispainotteisia ravintoloita ja uusia kavereita, jotka jakoivat samat arvot. “Mitä varmemmaksi tulin omista valinnoistani, sitä helpompaa kieltäytyminen oli.”

Lopulta koitti se päivä, kun Sumu oli äitinsä kanssa metsäretkellä ja kieltäytyi äidin pakkaaamista, kotona leivotuista pullista. Niissä oli kananmunaa. 

“Siinä hetkessä oli jotain surullista ja haikeaa mutta samalla tunsin olonii voimaantuneeksi. Eikä äitikään pahoittanut mieltään vaan sanoi, että näin hän oli jo aavistellutkin.”

Sumun kolme vinkkiä vegaaniruokavalioon siirtymiseen

  1. Tutki arvojasi ja sitä, pystytkö aidosti hyvällä omallatunnolla käyttämään eläinperäisiä tuotteita. Vai olisiko kenties helpompaa luopua niistä – auttaisiko se voimaan paremmin?

  2. Hae tietoa. Sumu suosittelee etenkin Vegaaneista tykkään -podcastia sekä Elisa Aaltolan kirjoja.

  3. Etsi ympärillesi kannustava sosiaalinen yhteisö. 

Edellinen
Edellinen

Junalla pitkin Eurooppaa - näin tein unohtumattoman matkan

Seuraava
Seuraava

“Maayhteyden kautta koen olevani osa jotain suurempaa” – Teija Timilsinalle kestävä elämä syntyy yhteydestä omaan kehoon ja luontoon sen ympärillä